Britannian kveekareiden vuosikokoustapaaminen Warwickissa 29.7.- 5.8.2017

Tulin yllättäen valituksi Suomen kveekarien viralliseksi edustajaksi Britannian kveekarien viikon kestävään vuosikokoustapaamiseen. Olimme tehneet valinnan edustajastamme jo alkuvuodesta, mutta hän joutui perumaan lähtönsä, ja minä olin ainoa, jolle sopi kolmen viikon varoitusajalla lähteä Englantiin. Tämä on tärkeää mainita, koska politiikkamme on lähettää aina eri ihminen, jotta mahdollisimman moni saa kokemusta kansainvälisen kveekariyhteisön toiminnasta ja saa tuntea sen Ystävyyden ilmapiirin, joka tapaamisissa on läsnä. Itse olin ollut mukana edellisessä Britannian kveekareiden vuosikokoustapaamisessa Bathissa kolme vuotta sitten, ja nyt pääsin yllättäen jälleen mukaan. Kokemukseni edellisestä viikon kestäneestä kokoontumisesta olivat niin hyviä, ja olin saanut niistä niin paljon rakennusainetta omaan toimintaani, että vuosikokouksemme lähetti minut hyvillä mielin ”saamaan lisää oppia” joka taas saisi hyödyttää myös omaa yhteisöämme. Kaikki matkajärjestelyt sujuivat suuremmitta kommelluksitta, ja pääsin lähtemään seikkailulle! Koska olin viimetipassa varaamassa lentoja, enkä halunnut kuluttaa liiaksi vuosikokouksemme varoja matkoihin, valitsin edulliset lennot. Siitä seurasi se, että sain kokea matkan aikana kolmella eurooppalaisella lentokentillä mielenkiintoisia öitä, mutta kaikki sujui kuitenkin kommelluksitta. Saavuin Warwickin yliopistolle lauantai-iltapäivällä ja asetuin asumaan campusalueella olevaan majoitusrakennukseen. Huoneeni ikkunan takana nurmikkoalueela oli valtava marjakuusi, jonka oksalla istui mustarastas ja jonka alla suojassa oli kaniini syömässä ruohoa. Ajattelin, että viikostani tulee kaikella tavalla hyvä viikko. Koska olin ollut jo kerran mukana suuressa vuositapaamisessa, ja tutustunut siellä moniin ihmisiin, oli heti ensihetkistä lähtien ihanaa tavata vanhoja tuttuja. Kuin olisin tullut ”kotiin”, oli tunnelmani. Sain heti kertoa Suomen kveekarien terveisiä monelle Ystävälle, ja taas uusia tavatessani kuulin monelta, kuinka heillä on hyviä muistoja Suomesta ja yllättävän moni vanhempi henkilö oli myös vieraillut Viittakivessä. Vaikka me olemme pieni vuosikokous, me olemme yhteydessä muihin, ja olemme hyvin vahvasti olemassa myös Englannin kveekarien maailmassa. Ja se,...

Sanctuary Everywhere – Turvapaikka kaikkialla 1-3.12.2017

Yli sadan eurooppalaisen Ystävän kanssa vietetyn intensiivisen yhteisen ajan jälkeen minulla on mukanani paljon tuomisia. Siirtolaisuus ja maailman pakolaiset olivat kaikkien yhteinen huolenaihe ja/tai työnsarka. Ohjelma oli runsas, ja se koostui puheenvuoroista, paneelikeskusteluista sekä katsauksesta Ystävien työn historiaan sotien jälkeisessä Euroopassa. Tämän lisäksi ohjelmaamme kuului esitelmiä ja keskustelua yhdisteleviä työpajoja. Ohjelmassa oli myös tilaa epämuodolliselle tutustumiselle ja keskustelulle. Lauantai-iltana nähtiin noin kaksitoista viiden minuutin katsausta eri tapoihin, joiden puitteissa ihmiset toimivat tämän laajan aihepiirin parissa. Konferenssin osallistujat myös hiljentyivät yhteiseen hartauteen ja ottivat osaa hartaudelliseen jakamiseen. Tuomisteni olennaisen sisällön voi tiivistää näin: on pieni kuva ja iso kuva. Osa ihmisistä toimii mikrotasolla ja ruohonjuuritasolla, osa toimii rakenteiden, lobbauksen ja poliikan tasolla. Me tarvitsemme molempia, molemmat muodostavat Kokonaisuuden. Yhden hammasrattaan puuttuessa kone toimii vähemmän tehokkaasti. Tarvitsemme toisiamme ja tarvitsemme enemmän kuin vain Kveekarit. Konferenssissa korostettiin sitä, että meidän täytyy yhdistää voimamme niiden tahojen kanssa, jotka jo toimivat tällä kentällä. Tämä on erityisen totta pienilukuisen ja laajalle alueelle levittäytyvän Suomen vuosikokouksen kohdalla. Meitä muistutettiin siitä, että elämme tässä ja nyt, lopunaikana, ja rakennamme Valtakuntaa maan päälle nyt, emmekä joskus hamassa tulevaisuudessa. Meitä kehotettiin myös ottamaan oppia historiasta ja siitä, kuinka nopeasti tilanteet voivat muuttua täysin toisenlaisiksi. Konkreettinen esimerkki: Saksan juutalaisten asema muuttui radikaalisti vain kahdessakymmenessä vuodessa 1918-1938. Meitä rohkaistiin miettimään ja muotoilemaan argumenttejamme kuolemanrangaistusta vastaan. Emme voi vain vaipua itsetyytyväisyyteen saavutuksiemme äärellä, sillä saavutukset eivät ole ikuisia. Olemme elimellinen osa historian liikettä. Meidän täytyy muodostaa vasta-narratiivi, vaihtoehtoinen keskustelemisen tapa, joka haastaa populismin, sekä muistaa, että tilanteet voivat sekä ottaa takapakkia että kehittyä edelleen. QCEA ja QUNO toimivat Kveekareiden nimessä, ja on vaikuttavaa nähdä nuorten, energisten ja kyvykkäiden ihmisten edustavan meitä. He...