Linnake vai yhteisö – mihin suuntaan me kveekarit haluamme Eurooppaa viedä?

Osallistuin viime joulukuun alussa QCEA:n (Quaker Council for European Affairs) ja Britannian vuosikokouksen QPSW:n (Quaker Peace and Social Witness) järjestämään kveekarikonferenssiin, jonka otsikko oli ”Castle or community? Quakers’ role in building the new Europe.”

Tapahtuma järjestettiin Brysselissä ja siihen osallistui 110 kveekaria 23 eri maasta. Keski-ikä oli teemaan nähden yllättävän korkea, mutta kyllä meitä nuoria aikuisiakin onneksi oli kourallinen mukana. Iästä riippumatta paikalle oli kerääntynyt monia tavalla tai toisella aktiivisia ihmisiä, niin erilaisista kveekarijärjestöistä ja -projekteista kuin muuallakin paremman maailman puolesta toimivia.

Konferenssia oli valmisteltu pitkälti sen pohjalta, mitä aiheita me mukaan ilmoittautuneet olimme etukäteen kertoneet pitävämme tärkeinä.  Lauantaina oli siis ohjelmassa valinnaisia työpajoja aiheina turvapaikanhakijat ja pakolaiset, Euroopan turvallisuusasiat, ”EU: rauhanprojekti vai sotilasliitto?”, kirkkojen rooli Euroopan rakentamisessa, taloudellinen oikeudenmukaisuus sekä Britannian ja EU:n suhde. Illemmalla teemoja vietiin eteenpäin ja uusia keksittiin erilaisten spontaanimpien työpajojen ja keskusteluryhmien merkeissä, joita kuka vain sai laittaa pystyyn. Kolmantena eli viimeisenä päivänä luonteva jatkumo oli suuntautua toimintaan: Kaiken yhdessä jaetun pohjalta samantyyppisistä teemoista ja aktivismista kiinnostuneet lyöttäytyivät yhteen ideoimaan, mitä asioille voisimme kveekareina oikeasti tehdä.

Lisäksi kokoonnuimme välillä yhteen keskustelemaan, kuulemaan mitä pääpuhujiksi pyydetyillä oli kerrottavanaan, sekä tietysti hiljentymään yhdessä päivittäisiin hartauksiin.

Kuten arvata saattaa, yli sadalla osallistujalla on runsaasti erilaisia kiinnostuksen kohteita, onhan Euroopan ja koko maailman tilannekin kirjava ja alati muuttuva, ja samalla nykyään jatkuvasti median välityksellä silmiemme edessä. Yksi osallistuja ei siis pysty kertomaan kuin pienestä palasesta siitä kaikesta, mitä konferenssissa oli meneillään. Tämän oman kertomukseni loppuun kuitenkin liitän tapetilla olleista aiheista linkkejä toisaalle, jotta niistä kiinnostuneet voivat helposti löytää lisätietoa!

Pakolaiskriisi puhutti paljon ja se kiinnostaa myös minua – osittain siksikin, että tulkkina olen jatkuvasti tänne tulevien arabian puhujien ja suomalaisen yhteiskunnan rajapinnassa kiinni.
Niinpä osallistuin ensimmäisenä päivän työpajoista yhteen, joka käsitteli kommunikaatiota ”toisen” kanssa (keskustelimme rakentavista tavoista viestiä eri mieltä olevien tai muuten meihin nähden erilaisten ihmisten kanssa), sekä toiseen, josta sai sekä faktatietoa Euroopan pakolaistilanteesta sekä siitä, minkälaista aktivismia ainakin Britannian kveekareiden piirissä on sen suhteen meneillään. Viimeisenä päivänä toimintaan suuntautuneista ideariihistä minua veti eniten puoleeni ryhmä, jossa pohdittiin, miten voimme olla tuoda esiin pakolaiskriisin oikeita ihmiskasvoja, jotteivät ne unohtuisi kylmien ja anonyymien tilastojen ja numeroiden taakse.

 

Mielenkiintoisista aiheista huolimatta miltei jatkuva puhuminen ja analysointi alkaa nykyään toisaalta aika nopeasti väsyttää minua, tai ainakin kaipaan sille vaihtelua. Lisäksi monissa kveekaritapahtumissa tulee olo, että vaikka pidämmekin hiljaisia hartauksia välissä ja muutenkin koitamme pitää hengellisyyden kautta myös sydämen mukana toimissamme, pää saa usein ylivallan. Ja onhan se hienoa, että joukostamme löytyy sivistynyttä porukkaa ja ongelmia ja niiden ratkaisuja halutaan miettiä rauhallisesti ja älykkäästi tietoon perustuen. Mutta kun ihminen ei ole pelkkä pää! Mitä meille kuuluu kaulasta alaspäin? Mitä kroppamme kaipaa? Mitä se voisi kertoa meille? Tätä mietin lauantaina ja pistin oman spontaanin työpajan pystyyn, teemana kuunnella kehoa, oli se sitten tanssin, hartiahierontojen, halausten tai minkä vain juuri sillä hetkellä osallistujille kolahtavan aktiviteetin kautta. Harmi vain että aikaa oli niukasti, joten kovin pitkälle emme kehojemme kuuntelussa ehtineet päästä!

Kaiken kaikkiaan päällimmäisin asia, joka (uuden ja upean poikaystävän lisäksi) tarttui konferenssista matkaan oli se, että vaikka maailma on täynnä asioita, joille ”tarttis tehä jotain”, eikä yhden ihmisen tai yhteisönkään resurssit mitenkään riitä monen sopan samanaikaiseen hämmentämiseen, voimme johdatukseen luottaen löytää oman paikkamme tässä palapelissä ja sitä kautta myös mielenrauhaa.
Hyvä esimerkki tästä on se, miten alunperinkin lähdin konferenssiin etenkin pakolaisteemasta kiinnostuneena, ja viimeisen päivän sessiossa (ideoidessamme erilaisia tapoja toimia), totesin ääneen, että itselleni olisi luontevinta muistuttaa tragedian ihmiskasvoista avustaen tulkkaamalla ja kääntämällä niille, jotka ottavat asiakseen ihmisten todellisia tarinoita eri kanavia myöten suurelle yleisölle kertoa.
Kotiin palattuani en kuitenkaan ihan heti tehnyt asian eteen mitään, vaikka arabian tulkeille on varmasti tällä hetkellä monenlaista vapaaehtoistyötä tarjolla. Toisaalta haluankin nykyään valita hyvin, minne vapaaehtoistyöpanokseni annan.
”Lupaukseni” oli kuitenkin jossain yläilmoissa kuultu, ja ilman että itse olisin aktiivisesti ehtinyt tehtävääni etsiä, monenlaisten ”yhteensattumien” ympäröimänä minua pyydettiin mukaan 6.3. järjestettyyn hyväntekeväisyyskonserttiin. Sen ideana oli tuoda myös muusikoiden tarinoita esiin musiikin rinnalla ja samalla kerätä rahaa Setlementtiliiton (eli vieläpä tahon, jonka kanssa Suomen vuosikokous on viime aikoina halunnut tiivistää yhteyksiä) vastaanottokeskusten vapaa-ajan toimintaan. Siellä tulkkasin irakilaista oudin soittajaa Alia lavalla pienen hetken, ja lisäksi samojen kuvioiden kautta päädyin muutenkin tulkkauksellani tukemaan hiljattain maahan tulleiden ja täkäläisten taiteilijoiden verkostoitumista keskenään, eli juuri sellaista parhaan laatuista kotoutumista – tasavertaisten kollegoiden välistä yhteistyötä – jota kaikista mieluiten edistän!

-Aino Vesanen
Viimeisen konferenssipäivän toimintaan suuntautuneiden aivoriihien muistiot ovat saatavilla ainakin sähköpostitse allekirjoittaneelta (miria_2882 [ät] yahoo.com), ehkä myös jotain muuta kanavaa myöten kunhan keksin mitä…. Joka tapauksessa, Niiden aiheet ovat seuraavat:

  1. Climate crisis and EU response (ilmastokriisi ja EU:n vastaus siihen)
  2.  Non-violent responses to violent conflict (väkivallattomat vastaukset väkivaltaiseen konfliktiin)
  3. UK Referendum on EU membership (Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä)
  4. Quaker relations with the European Union (kveekareiden suhteet EU:n kanssa)
  5. Bridges to Eastern Europe – East European Friends (Itä-Euroopan kveekareiden yhteydet)
  6. Right to Food (Oikeus ruokaan)
  7. QCEA SWOT analysis, support for QCEA in the future (QCEA:n vahvuudet, heikkoudet ja tapoja tukea sen työtä)
  8. Arms trade and militarism (asekauppa ja militarismi)
  9. Telling individual stories instead of ‘inhumane numbers (yksilöiden tarinoita epäinhimillisten numeroiden sijaan)
  10. Sharing information and mentoring refugees (Tiedon jakaminen ja pakolaisten mentorointi)
  11. Quaker Asylum& Refugee Network QARN (Kveekarien turvapaikanhakija- ja pakolaisverkosto)
  12. Quaker work on genetic resources and intellectual property (Kveekarien työ geneettisten resurssien ja intellektuaalisen omaisuuden parissa)

Linkkejä konferenssin annista muiden näkökulmasta, siihen liittyviin organisaatioihin ja tapahtumassa käsiteltyihin teemoihin:

Kansainvälistä yhteenvetoa tämän ja aikaisempien vuosien konferenssien annista: http://www.qcea.org/home/events/conferences/

Järjestöjä:
Quaker Council for European Affairs (QCEA), kveekarien lobbausjärjestö EU:ssa : www.qcea.org

Quaker Peace & Social Witness (QPSW), Britannian vuosikokouksen yhteiskunnallinen aktivismi: http://old.quaker.org.uk/faith-action

QUNO, kveekarien arvoja monin tavoin YK:ssa edistävä järjestö: http://www.quno.org/

Quaker Asylum and Refugee Network (QARN), kveekarien turvapaikanhakija- ja pakolaisasioihin keskittyvä verkosto:

http://www.qarn.org.uk/homepage/

https://www.facebook.com/groups/QuakersQARN/?fref=ts

Post-Yugoslav Peace Link (PYPL), kveekariryhmä rauhantyölle entisen Jugoslavian alueella: http://www.postyugoslavpeacelink.com/

European and Middle East Section (EMES) , Euroopan ja Lähi-idän kveekarien osasto kveekarien maailmanjärjestössä (FWCC) : http://fwccemes.org/

Puhujat:
Molly Scott Cato, brittiläinen kveekari, europarlamentaarikko: http://mollymep.org.uk/

Churches Commission for Migrants in Europe (CCME), ekumeeninen Euroopan siirtolais- ja pakolaisasioihin keskittyvä järjestö : http://www.ccme.be/

Baha’i International Community, Baha’ i -uskonnon kansainvälinen sivusto: https://www.bic.org/

Prague Recognised Meeting, Tsekin kveekarit: http://www.kvakeri.cz/

Muita hyödyllisiä linkkejä:

Witness at Eurosatory, kveekarien rauhanaktivismi Eurosatory-asemessujen yhteydessä: http://www.qcea.org/2015/09/eurosatory/

Food systems Academy, monipuolista tietoa ja aktivismia liittyen globaaliin ruoantuotantoon: http://www.foodsystemsacademy.org.uk/

 

 

 

Ensimmäinen blogikirjoitus

Tämä blogisivu on ollut tässä tyhjillään jo puolisen vuotta. Olin luvannut kirjoittaa ensimmäisen blogin, mutta en ole silti osannut tarttua kynään, tai siis ryhtyä näppäilemään, ennen kuin nyt. Miksi?
Koska silloin kun minulla oli ideoita, aikaa ei tuntunut löytyvän.
Koska sitten kun alkoi löytyä aikaa, entiset ideat tuntuivat jo jotenkin menneen talven lumilta.
Ja koska mietin liikaa, mikä olisi kveekariblogiin sopiva aihe. Sellainen mukava juttu, joka mahtuisi perinteisiin kveekariraameihin. Liittyisi vaikka rauhanaatteeseen, hiljaisuuteen, työhartauskokouksiin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yksinkertaisuuteen tai johonkin muuhun puoliviralliseen kveekariteemaan. Mahtuisi siihen hillityn sivistyneesti mielessäni rajattuun kveekariboksiin.

Ja sitten tuo haaste alkoi tuntua ylivoimaiselta. Mietin, että perustan oman blogin, jossa kirjoitan ihan mitä lystään, hittoon kveekarikriteerit! Todennäköisesti vielä niin teenkin. Mutta nyt sormeni sittenkin hakeutuivat tähän näppäimistölle ja aloin kirjoittaa tätä – meidän yhteiseen blogiin.

Mistä kveekarismissa pohjimmiltaan olikaan kyse? Jotkut sanovat, että se on ääriprotestantismia. Kristinuskon tai ylipäänsä kollektiivisen hengellisyyden karsintaa kaikesta ylimääräisestä rekvisiitasta ja ulkokuorista. Hiljaisessa hartaudessa, jossa ei ole pappia tai kirkkorakennusta – tai paremminkin kaikki ovat pappeja ja mikä tahansa paikka on ”kirkko” – kiteytyy tämä yksinkertaisuus hyvin.

Mutta ulkoinen yksinkertaisuus, sekin on vain ulkokuorta. Mitä tapahtuu sisälläni? Onko siellä kamala meteli hiljaisenkin hartauden aikana? Kaaos, vaikka ulospäin ollaan yksinkertaisia? Tuliko tietyistä kveekarismiin kuuluviksi mielletyistä asioista, niistäkin kuolleita dogmeja? Sellaisia, mitä kokoontuessamme ylistämme sen enempää miettimättä, vaikka emme kokisi niitä alun perin synnyttänyttä voimaa itse? Ja vaikka kokisimme tuon palavan liekin jossain toisaalla, emme edes yritä jakaa noita meitä elähdyttäneitä asioita muiden Ystävien kanssa, koska pelkäämme, etteivät ne mahdu kveekarismin perinteisiin raameihin? Ja, kuin huomaamatta, luonnollisesti suuntaamme huomiomme sinne, missä koemme olevamme eniten elossa, ja vietämme aikaamme siellä. Joskus se on kveekariyhteisössä, mutta toimintamme pienimuotoisuudesta päätellen myös usein jossain muualla.

Minulle kveekarismissa on pohjimmiltaan kyse elävästä yhteydestä Jumalaan, joka asuu kaikissa – minussakin – ja jonka kanssa voi oikeasti kommunikoida sekä itsekseni että yhdessä toisten kanssa. Usein sen kuullakseen kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mutta se ilmenee myös lukemattomilla muilla tavoilla ja laajenee loputtomasti. Maailma laajenee, eikä pysähtynyt jonnekin menneisyyteen, jossa kristinusko tai kveekarismi keksittiin! Se Henki saa minut tanssimaan ja laulamaan. Koskettamaan ja rakastamaan. Herkistymään itselleni ja toisille. Ilmentämään itseään ihmisruumiini kautta, ajatuksin, tuntein, sanoin ja teoin niin monenlaisin tavoin…
Ja se, että annan sille tosissaan valtaa elämässäni, merkitsee sitä, että sallin sen rikkoa kaikki boksit ympäriltäni. Myös kveekariboksin!
Lasken silti itseni edelleen kveekariksi, koska esimerkiksi George Foxin kuvaukset siitä, miten elävä Jumalan Henki liikutti häntä ja toisia hänen ympärillään, sykähdyttävät ja monessa kohtaa kuulostavat myös tutuilta. Ja koska kveekareilla on monia hyviä, ajan kanssa kypsyneitä yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka helpottavat Jumalan Hengen kuuntelua ja huomioimista käytännön ihmiselämän tasolla. Ja monesta muustakin syystä. Mutta silti ainut taho, jolle loppujen lopuksi pyrin olemaan uskollinen, on tuo elävä Henki – ei ihmisten jäykistämä kveekari- tai muukaan aate!

*****

Tässä on nyt tämä ensimmäinen teksti yhteiseen kveekariblogiimme. Se ei edusta kaikkien kveekareiden kokemusta, painotuksia ja ajatuksia, mutta se edustaa sataprosenttisesti minua ja sitä, mitä minulla on sydämelläni juuri nyt.
Yhteisen blogin sisällön rajat (jos sellaisia halutaan asettaa – tähän mennessä ei ole semmoisista sovittu) määrittelee halutessaan Suomen Vuosikokous yhdessä,ja sisällön muodostavat kaikki, jotka siihen kirjoittavat, olivat sitten Vuosikokouksen jäseniä tai eivät.. Mutta itse ainakin odotan innolla lukevani toisiltakin kveekareilta kirjoituksia, jotka tulevat suoraan sydämestä – sieltä, minne pääsee vasta, kun on työntänyt syrjään kaikki mielen pelokkaat mietteet siitä, mahtuuko tämä nyt perinteisiin kveekariraameihin, ja mitä muut ihmiset mahtavat ajatella tästä ylipäätään!

Ja tosiaan myös käännökset ja lainaukset itse kutakin inspiroineista toisten teksteistä ym. julkaisuista ovat tänne oikein tervetulleita, kunhan tekijänoikeuksien lupapuoli on kunnossa!

Lopuksi vielä vapaa käännökseni George Foxin kuuluisista sanoista leskensä Margaret Foxin kertomana (löytyvät englanniksi mm. täältä: http://www.qis.net/~daruma/foxfell.html), joihin olen pistänyt keskelle hakasulkeisiin mukaan vielä oman jatkoajatukseni:

”Kristus on maailman Valo, joka valaisee jokaisen, joka tulee tähän maailmaan. Ja tässä Valossa he voivat kokoontua Jumalan luo. – – Kirjoitukset olivat profeettojen sanoja, Kristuksen ja opetuslasten sanoja. Sen, mistä he puhuivat, he myös elivät todeksi, itse sen omistivat, ja saivat sen Jumalalta. Mutta mitä kenelläkään on kirjoitusten kanssa tekemistä, jollei tule itse sen Hengen yhteyteen, joka on ne alkujaan synnyttänyt ? Sanot, että Kristus sanoi näin ja opetuslapset sanoivat niin [ja toiset kveekarit sanoivat näin]. Mutta mitä SINULLA on sanottavaa? Olethan Valon lapsi, kuljethan Valossa? Se, mitä puhut – onko se tullut sisällesi Jumalalta? ”

Aino Vesanen

Tervetuloa Kveekariblogiin! Welcome to the Finnish Quaker Blog!

Tervetuloa Kveekariblogiin!

Tässä blogissa julkaistaan kveekareiden tekstejä Suomesta ja myös käännöksinä maailmalta.
Tekstit edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, eivät välttämättä Suomen vuosikokouksen yhteistä kantaa.

Jos haluat oman tekstisi tai käännöksesi (alkuperäisen kirjoittajan luvalla) blogiin, lähetä se jollekin sivuston ylläpitäjistä
eli Sakarille (sakario [ät] hotmail.com), Arille (etunimi.sukunimi [ät] gmail.com) tai Ainolle ( miria_2882 [ät] yahoo.com).

Myös kuvat, videot ja muut vastaavat teemaan liittyvät hengentuotokset ovat oikein tervetulleita!

Inspiroivia hetkiä blogimme parissa!

Welcome to the Finnish Quaker Blog!

In this blog we publish posts from Quakers from Finland, as well as translations from around the world. The wtitings represent primarily personal views of their authors and not necessarily widely shared stances of the Finnish Yearly Meeting.

If you’ d like your text or translation (naturally with the permission of its original author) to be published in the Quaker Blog, send it to one of the admistrators of this website: Sakari (sakario [at] hotmail.com), Ari (firstname.lastname[at] gmail.com) or Aino ( miria_2882 [at] yahoo.com).
Also pictures, videos and other inspiring works somehow related to the Friends are welcome!

Wishing you inspiring moments with our blog!