Ruotsin kveekareiden vuosikokous 5.–8.5.2016

Ruotsin kveekareiden 82. Vuosikokous pidettiin Svartbäckenin leirikeskuksessa valkovuokkojen aikaan, lehtien puhjetessa ja kevätauringon paistaessa. Osallistujia oli yhteensä nelisenkymmentä, paitsi Ruotsista myös Suomesta (allekirjoittanut), Norjasta, Isosta-Britanniasta, Gambiasta ja Itävallasta, sekä viitisen lasta ja suloinen villakoira. Harvinaista oli, että Ystävien ystäviä oli lähes yhtä paljon kuin varsinaisia kveekareita, mikä pöytäkirjamerkinnän mukaan vaikutti edullisesti ns. Kveekarijargonia vähentäen.

Vuosikokous aloitettiin hetken hiljaisuudella sekä muistamalla vuoden aikana menehtyneitä kolmea Ruotsin kveekaria. Kokous käsitteli myös yhden vuoden aikana tulleen jäsenhakemuksen, jonka jälkeen Ruotsin kveekareiden määrä tällä hetkellä yltää sataan.

Vuosikokous opetti paljon. Vuosikertomuksen mukaan toiminnan päätehtävä on hartausten pitäminen, jolla Ystävät haluavat levittää tietoisuutta elävästä Jumalan läsnäolosta (”…sprida kännedom om en levande gudsnärvaro.”). Hartauskokouksia pidetään Tukholmassa, Göteborgissa, Malmössä, Smoolannissa, Lundissa, Uppsalassa, Rimbossa (Svartbäcken), Uumajassa ja Järnassa, sekä uudessa, kuukausittain kokoontuvassa Karlstadin ryhmässä. Tukholmassa hartautta pidetään kaksi kertaa viikossa Kväkargårdenissa, jossa toiminta muutenkin on vilkasta, varsinkin ohjelmakoordinaattorin (programsamordnare) aloitettua työnsä 2013. Koordinaattorin tehtävä on vaikuttaa tavalla, joka syventää yhteisön hengellisyyttä ja keskinäistä yhteyttä. Yhdistys on vuokralla Södermalmin Kväkargårdenissa, mutta omistaa Svartbäckenin leirikeskuksen (Tukholman ja Uppsalan välissä), jossa pidetään retriittejä ja kokoontumisia. Svartbäckenissä yhdistys sen sijaan vuokraa tilaa ulkopuolisille ja saa siitä voittoa.

Toiminnan pääoma on noin 15 ja puoli miljoonaa kruunua, lähinnä rahasto-osuuksia sekä Svartbäcken.Tilikauden tuotot olivat noin puolitoista miljoonaa kruunua ja puoli miljoonaa pienemmät kuin menot. Rahaa on lähinnä kulunut työntekijöiden palkkoihin (yhdyskuntapedagogi, ohjelmakoordinaattori, kassanhoitaja, kanslisti, siivooja, Svartbäckenin vahtimestari, kanslisti), kotisivujen ylläpitämiseen, vuosijulkaisuun, kirjanpitoon ja tilintarkastukseen sekä matkoihin. Tuloista yli puolet tuli myydyistä rahasto-osuuksista. Jäsenten avustuksista yhdistykselle keskusteltiin puintikokouksen muodossa (englanniksi threshing meeting, ruotsiksi tröskemöte), jolloin tärkeintä on monimutkaisen ja tunteitakin herättävän asian tiimoilta käytävä rehellinen ja laaja valmistelu, puinti myöhempää päätöksentekoa varten. Kysymys on pitkään ollut puhutaanko yleensä maksusta vai avustuksesta (medlemsavgift vai medlemsbidrag), minkä suuruisista summista tulisi olla kyse ja niin edelleen.

Kotimaassa tapahtuvan työn lisäksi saimme kuulla myös Ruotsin kveekareiden kansainvälisestä työpanoksesta. Tofte Frykman kertoi Kveekariavusta (Kväkarhjälpen), joka tekee ihailtavaa kansainvälistä kehitystyötä eri puolilla maailmaa. Liikevaihto oli yli 1,8 miljoonaa kruunua vuonna 2015. Tuloista osa tuli lahoituksina, mutta suurin osuus, noin 70 prosenttia SIDA:lta, kehitysavusta vastaava Ruotsin viranomainen. Kveekariapu tapahtuu projektien muodossa ja niin, että työpanos voidaan suorittaa kohtuullisessa ajassa aktivoimalla niitä joita apu koskettaa. Avun tulee olla apua itseapuun ja kveekariperinteen arvojen mukaista. Esimerkkeinä mainittakoon laaja Bangladeshissa tehtävä opetus- ja kehitystyö. Burundissa opetetaan viljelytekniikoita, ja Etiopiassa kveekariapu edesauttaa vankilassa istuneiden nuorten paluuta yhteiskuntaan. Sisällissodan repimässä Georgiassa kveekarit pyrkivät edistämään sopua eri ryhmittymien välillä. Palestiinassa tuetaan traumatisoituneita Gazan esikoululaisia ja Ramallahissa toimintarajoitteisten lasten ohjelma jatkaa kasvuaan. Vuosikokoukseen osallistunut Görel Råsmark vieraili Friends School Ramallahissa kuluneen vuoden aikana.

Vuosikokouksessa viimeksi mainittu kertoi muutaman vuoden takaisesta kokemuksestaan ihmisoikeustarkkailijana Beetlehemissä. Ruotsalaiset kveekarit ovat mukana kansainvälisen EAPPI-ohjelman (Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel) johtoryhmässä.

Ohjelma vaikuttaa Palestiinassa ja Israelissa tukien kumpaakin osapuolta rauhantyön edistämiseksi. Görel kertoi miten hän kolmen kuukauden vapaaehtoisjaksonsa aikana näki millaista on elää miehityksen alla, millaista on jonottaa tuntikausia ihmiset ja alueet toisistaan erottavan muurin luona. Ennen muurin rakentamista matkan Beetlehemistä Jerusalemiin taittoi kymmenessä minuutissa, nyt kahdeksan metriä korkea muuri estää matkantekoa, eikä koskaan voi ennakoida kauanko matkantekoon menee aikaa. Kahdeksan metriä korkeaa muuria ruvettiin rakentamaan vuonna 2002 ja sen kokonaispituudeksi tulee 700 kilometriä. EAPPI-ohjelman takana on Kirkkojen maailmanneuvosto ja tarkoituksena on, että ihmisoikeustarkkailijat läsnäolollaan tukevat siviiliväestöä ja osoittavat solidaarisuutta niiden palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa, jotka väkivallattomasti vaikuttavat rauhan puolesta alueella. Tarkoitus on myös kerätä ja levittää tietoa siitä mitä alueella tapahtuu.

Vuosikokouksessa saimme myös kuulla maailmanlaajuisesta kveekarien yleiskokouksesta, joka pidettiin tammikuussa 2016 Pisacissa, Perussa. Ruotsin kveekariesta kokoukseen osallistui Annika Hollsing, joka kuvien kera kertoi inspiroivasta kokouksesta, jossa eri kveekaritraditioiden edustajat onnistuivat löytämään ulkoiset rajat ylittävän yhteyden.

George Thurley raportoi QCEA:n työstä (Quaker Council for European Affairs), lähinnä kiertotaloudesta (Circular Economy), jolla pyritään kierrättämään tuotteita ja materiaaleja mahdollisimman paljon ja tuottamaan mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä.

Seuran yhteiskuntapedagogi Julia Ryberg kertoi vuorostaan EMES:in (Europe and Middle East Section) Ministry and Outreach -ohjelmasta, jonka päämääränä on auttaa Ystäviä oppimaan ja kasvamaan mm. erikielisten online-ryhmäkurssien avulla.

Vuosikokouksen teema oli ”Väkivallattomuuden mahdollisuudet ja rajat” (”Icke-våld: möjligheter och begränsningar”), jota itävaltalainen Jalka-nimellä itsensä esittänyt Ystävä auttoi meitä käsittelemään. Jalka (googlaamalla sain selville, että hänellä ja minulla on sama etunimi) työskentelee wieniläisessä järjestössä The Konfliktkultur association. Organisaatio keskittyy ristiriitojen ratkaisemiseen ja rauhan rakentamiseen kehittämällä projekteja, organisoimalla seminaareja ja julkaisemalla materiaalia. Päämäärä on luova ja rakentava vuorovaikutus ristiriitatilainteissa. Tätä harjoittelimme myös vuosikokouksessa.

Jalka ohjasi teeman käsittelyä otsikolla ”Be courageous and cool” (”Ole rohkea ja rauhallinen”). Vaatii rohkeutta jättää mukavuusalueensa ja tiedostaa omat ristiriitansa. Yhteys voi olla ulkoista, henkilöiden välillä (”interpersonal”), tai sisäistä, henkilön sisällä tapahtuvaa (”intrapersonal”). Kun kuuntelee itseään ja kysyy miksi itse ajattelee tietyllä tavalla on helpompi avautua toisille, olla kiinnostunut heistä ja miksi he ajattelevat kuten ajattelevat. Jos haluamme, voimme oppia kohtaamaan ristiriitoja ja riitelemään (”bråka”) hyvin, rakentavalla tavalla, välttämisen tai rakkaudettoman tappelemisen sijaan (”fight or flight”). Voimme puhua toiselle rakkaudellisella tavalla. Rauhallisuutta saamme kun katsomme itseämme hieman etäältä, tiedostamme tunteemme ja ajatuksemme mutta laitamme ne vähäksi aikaa syrjään koska haluamme mieluummin kasvaa ihmisinä ja antaa tilaa jollekin uudelle kuin voittaa väittelyn.

Huumori voi auttaa, kuten ns. paradoxical intervention, psykoterapiasta lainattu käsite, joka tarkoittaa odottamatonta väliintuloa. Esimerkkinä mainittiin edesmennyt ruotsalainen Ystävä, joka yöllä kohtasi murtovarkaan keittiöstään, ja yllättäen kutsuikin tämän viettämään kahvihetkeä ja keskustelemaan kanssaan. Tositarina päättyi onnellisesti niin, että entinen murtovaras sai sittemmin ruveta kyseisen Ystävän talovahdiksi! Toinen henkilö yleisöstä jatkoi tarinaa kertomalla miten itse nuorena ja eksyneenä oli humalassa tavannut kyseisen Ystävän, joka kutsui hänet luokseen ja tarjosi hänelle teetä. Vasta paljon myöhemmin, kun nuorena kännännyt tuli kveekarikokoukseen, selvisi kuka tämä hyväksyvä Ystävä oli ollut.

Käsittelimme mahdollisuuksia yhteyteen ristiriitatilanteissa omista kokemuksistamme käsin. Keskustelimme pienryhmissä ja dramatisoimme tilanteita koko ryhmän läsnäollessa. Eräs Ystävä halusi selvittää kokemaansa tilannetta aamubussissa, jolloin äiti oli kovin sanoin ja asentein läksyttänyt lastaan kaikkien kuullen. Kaikki bussissa istuneet seurasivat tilannetta hiljaa siihen puuttumatta. Mitä Ystävä olisi voinut tehdä? Kertomansa mukaan hän ei edes uskaltanut katsoa lapselleen raivoavaa äitiä silmiin.

Omat ristiriitamme paljastuvat meille syvimmiltään kehomme kautta mikäli osaamme kuunnella sitä. Tuntojamme peilasi Ystävien ystävä Amit Sen, joka intuitiivisella tarkkuudella improvisoi tilanteita sellollaan. Yhdessä esityksessä hän esitti miten kaikki väkinäinen yrittäminen kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Riitasointu kiristyi kouristuksenomaisesti, sormet ja kädet menivät lukkoon ja lopulta hän kaatui selloineen maahan. Itse reagoin tähän väkinäisyyden esittämiseen vatsakrampilla, joka hellitti vasta pari tuntia myöhemmin!

Vuosikokoukseen osallistuminen oli minulle antoisa kokemus – opin paljon, söin hyvin ja nautin hyvästä seurasta! Ystävyydellä, Susanne Salin