Sanctuary Everywhere – Turvapaikka kaikkialla 1-3.12.2017

Yli sadan eurooppalaisen Ystävän kanssa vietetyn intensiivisen yhteisen ajan jälkeen minulla on mukanani paljon tuomisia. Siirtolaisuus ja maailman pakolaiset olivat kaikkien yhteinen huolenaihe ja/tai työnsarka. Ohjelma oli runsas, ja se koostui puheenvuoroista, paneelikeskusteluista sekä katsauksesta Ystävien työn historiaan sotien jälkeisessä Euroopassa. Tämän lisäksi ohjelmaamme kuului esitelmiä ja keskustelua yhdisteleviä työpajoja. Ohjelmassa oli myös tilaa epämuodolliselle tutustumiselle ja keskustelulle. Lauantai-iltana nähtiin noin kaksitoista viiden minuutin katsausta eri tapoihin, joiden puitteissa ihmiset toimivat tämän laajan aihepiirin parissa. Konferenssin osallistujat myös hiljentyivät yhteiseen hartauteen ja ottivat osaa hartaudelliseen jakamiseen.

Tuomisteni olennaisen sisällön voi tiivistää näin: on pieni kuva ja iso kuva. Osa ihmisistä toimii mikrotasolla ja ruohonjuuritasolla, osa toimii rakenteiden, lobbauksen ja poliikan tasolla. Me tarvitsemme molempia, molemmat muodostavat Kokonaisuuden. Yhden hammasrattaan puuttuessa kone toimii vähemmän tehokkaasti. Tarvitsemme toisiamme ja tarvitsemme enemmän kuin vain Kveekarit. Konferenssissa korostettiin sitä, että meidän täytyy yhdistää voimamme niiden tahojen kanssa, jotka jo toimivat tällä kentällä. Tämä on erityisen totta pienilukuisen ja laajalle alueelle levittäytyvän Suomen vuosikokouksen kohdalla.

Meitä muistutettiin siitä, että elämme tässä ja nyt, lopunaikana, ja rakennamme Valtakuntaa maan päälle nyt, emmekä joskus hamassa tulevaisuudessa. Meitä kehotettiin myös ottamaan oppia historiasta ja siitä, kuinka nopeasti tilanteet voivat muuttua täysin toisenlaisiksi. Konkreettinen esimerkki: Saksan juutalaisten asema muuttui radikaalisti vain kahdessakymmenessä vuodessa 1918-1938. Meitä rohkaistiin miettimään ja muotoilemaan argumenttejamme kuolemanrangaistusta vastaan. Emme voi vain vaipua itsetyytyväisyyteen saavutuksiemme äärellä, sillä saavutukset eivät ole ikuisia. Olemme elimellinen osa historian liikettä. Meidän täytyy muodostaa vasta-narratiivi, vaihtoehtoinen keskustelemisen tapa, joka haastaa populismin, sekä muistaa, että tilanteet voivat sekä ottaa takapakkia että kehittyä edelleen.

QCEA ja QUNO toimivat Kveekareiden nimessä, ja on vaikuttavaa nähdä nuorten, energisten ja kyvykkäiden ihmisten edustavan meitä. He eivät kuitenkaan pysty tähän ilman taloudellista tukea. Tämä tulee muistaa, kun laadimme budjettejamme. Hiljainen diplomatia ja epäviralliset, diplomaatteja saman pöydän ääreen tuovat illalliset tuottavat tulosta ja voivat olla tehokkaita vaikutuskeinoja.  Meille näytettiin video QCEA:n järjestämästä työpajasta, joka toi yhteen nuoria kroaatteja ja serbejä, ja tämä johti syvempään yhteisymmärrykseen.

Meidän täytyy pohtia, miten muodostamme muutoksen, jonka haluamme nähdä. Olemmeko esikuvia ja esimerkkejä? Liikkeidemme täytyy olla yksilöllisiä, järjestäytyneitä ja globaaleja. Ovatko tapaamisemme aina avoimia kaikille? Minkälaisia ovat omat tarinamme?

Sunnuntain viimeisestä hartaudesta tuon kolme todistusta:

  1. Sen lisäksi, että luomme kaupungeista turvapaikkoja, voisimme olla itse turva-ihmisiä ja miettiä, mitä se voisi tarkoittaa.
  2. On helppoa tuntea itsensä voimattomaksi kaiken sen negatiivisen, traagisen ja kamalan keskellä, johon päivittäiset uutisemme keskittyvät. Mutta kaikkialla tapahtuu hyviä, helliä ja ihmeellisiä asioita, jotka eivät ylitä uutiskynnystä. Kuten tuore tapaus, jossa viisi musliminaista ja yksi kveekari istuttivat yhteisöpuutarhassa valkosipulia ja tulppaanin sipuleita seuraavaa vuotta varten, kaikki yhdessä polvistuneina, kädet maan mullassa.
  3. Toivon lintu laulaa pimeydessä ennen aamunkoittoa.

Tapasimme Chant d’Oiseau Centressä. Chant d’oiseau tarkoittaa linnunlaulua.

Otin mukaani monia esitteitä ja vihkosia, joista yhden, pienen ja liikuttavan, nimi on Kuule äänemme: paperittomat lapset ja nuoret kertovat tarinansa. Haluaisin lopettaa tämän raportin lainaamalla viimeisen säkeistön anonyymistä runosta Painonsa arvoisia kullassa:

……

Ja jos unelmat olisivat painonsa arvoisia kullassa

Ja sinnikkyys ja rohkeus arvokkaita kuin shekit

Silloin nuoret siirtolaiset olisivat täysin omaa luokkaansa