Inga möten i Åbo just nu. Om intresserad av lokala möten i Åbo, vänligen ta kontakt med Leena.
No current regular meetings in Turku at the moment. If interested in local meetings in Turku, please contact Leena.
Tällä hetkellä ei säännöllisiä kokouksia. Turussa järjestettäviin hartauksiin liittyen voit olla yhteyksissä Leenaan.
Yhteyshenkilö / Kontaktperson / Contact:
Leena Lampela, lampelanleena@gmail.com
Elvin’s & Brylie’s Autumn Greetings
Here is a short epistle regarding my and Elvin’s autumn activities.
Yesterday, Elvin and I went to Quaker worship. We arrived early, as I had the key to the meeting from setting up the previous week. Elvin quickly took to helping set up for yesterday’s meeting. He carried out cups, saucers, and bread plates for the fellowship seating, and placed them around the table. Then, he helped arrange the chairs in the meeting circle, even moving chairs all by himself. Finally, he set the small table in the center of the circle and placed the bible and decorative stones atop.
He was then a bit hungry, so we got him a slice of the fellowship rye bread.
It was now time for worship, and Elvin picked seats, next to one another, for me and him. The group settled into the silence. Elvin chewed his bread, bit by bit, until it was gone, and then sat still, quietly breathing. The meeting seemed to settle after a few minutes had passed, with quiet stillness enveloping our group. Elvin sat holding my hand until our quarter-after departure from the room.
We had planned to leave the meeting at that point, to go to a children’s festival in town. As we were nearing our shoes and jackets in the hallway, Elvin looked up at me and said he would like to stay at the Quakers’ a bit longer. We fetched a couple of racecars from my jacket pocket, found a large sheet of paper and drawing colors, and spent the remainder of the hour drawing a racetrack for the cars. Elvin got to show his racetrack, complete with bandstand, flags, firetruck, trash truck, and two monster trucks, to the Quakers after the rise of meeting.
Our moving date is growing near. Next weekend, the movers will come for a couple of hours. I will try to have everything packed and neatly arranged, so that we can move efficiently. Our new apartment has a small, second bedroom, which can be used as a guest room or work-at-home office. The apartment is also nestled downtown, nearby Elvin’s favorite playground, two nice grocery stores, and a five minute walk to the train station. Elvin’s grandpa will stay with us in our new apartment this Christmas, and will hopefully enjoy the proximity to several cafes and museums.
I hope you and your loved ones are doing well, and will enjoy upcoming holidays together.
Love and Light,
Brylie
Elvinin ja Brylien syysterveiset
Tässä lyhyt epistola minun ja Elvinin syystapahtumista.
Osallistuimme eilen poikani Elvinin kanssa kveekarihartauteen. Saavuimme jo hyvissä ajoin, sillä minulla oli mukana avain kokouksen valmisteluja varten. Pian saavuttuamme myös Elvin halusi osallistua valmisteluihin. Hän kantoi kuppeja, teevateja ja leipälautasia kahvihuoneeseen ja asetteli niitä eri puolille pöytää. Tämän jälkeen hän halusi auttaa hartaustilan järjestämisessä, ja Elvin siirtelikin tuoleja aivan itse paikoilleen ympyrään. Lopuksi hän laittoi ringin keskelle pienen pöydän, ja asetti sen päälle raamatun ja koristekivet. Lopulta Elviniä alkoi hieman nälättää, joten kävimme hakemassa hänelle siivun tarjolle asetettua ruisleipää.
Sitten olikin jo aika asettua hartauteen. Elvin valitsi minulle ja hänelle vierekkäiset paikat. Ryhmä hiljentyi, ja Elvin mutusti hiljalleen leipäänsä. Leivän tultua syödyksi, myös Elvin istui paikallaan, hengittäen hiljalleen. Hiljaisuus alkoi kietoa kokoontumista huomaansa, ja hartaus laskeutui ryhmän ympärille. Elvin istui vieressäni pitäen kiinni kädestäni. Noin vartin jälkeen nousimme ylös ja poistuimme huoneesta.
Tarkoituksenamme oli ollut tässä vaiheessa lähteä kokouksesta kohti kaupungilla järjestettävää lastentapahtumaa. Pukiessamme eteisessä kenkiämme ja takkeja päällemme, Elvin kuitenkin katsoi minuun ja sanoi, että hän haluaisi viipyä kveekarien luona vielä hieman pidempään. Palasimme takaisin sisään, ja löysimme Elvinille piirustusvärit ja paperia sekä takkini taskusta muutaman pikkuauton. Hartauden lopun ajan piirsimme paperille autorataa, jota Elvin pääsi esittelemään kaikkine hienouksineen hartauden päätteeksi.
Muuttopäivämme on pian lähestymässä. Muuttoporukka saapuu ensi viikonloppuna muutaman tunnin ajaksi, ja yritän nyt saada kaiken valmisteltua hyvin, jotta tavaroiden siirtäminen tapahtuisi tehokkaasti. Uudessa asunnossamme tulee olemaan pieni toinen makuuhuone, jota voimme käyttää vierashuoneena tai työtilana. Asunto sijaitsee lähellä keskustaa, lähellä on Elvinin suosikkileikkipuisto, muutama oikein mukava ruokakauppa ja lyhyt kävelymatka juna-asemalle. Saamme tulevana jouluna myös Elvinin isoisän kylään meille uuteen asuntoomme. Toivottavasti läheiset kahvilat ja museot ovat myös hänelle mieleisiä.
Toivon mukaan teille ja kaikille rakkaillenne kuuluu hyvää ja pääsette myös nauttimaan lähestyvistä juhlapyhistä yhdessä.
Rakkaudessa ja valossa tervehtien,
Brylie
Susanne mukana Ruotsin kveekarien vuosikokouksessa
Ruotsin kveekarien vuosikokous 10.–13.5.2018
Ruotsin kveekarien 84. vuosikokous pidettiin Svartbäckenin leirikeskuksessa (Tukholman ja Uppsalan välillä). Oli kevät mutta kesä oli jo pitkällä ja valkovuokot lähes entisiä. Osallistujia oli suhteellisen vähän, enimmillään 29 ja ulkomaiset neljä vierasta tulivat Isosta-Britanniasta, Hollannista, Saksasta ja Suomesta (allekirjoittanut).
Vuosikokous aloitettiin hetken hiljaisuudella sekä muistamalla vuoden aikana menehtyneitä kahta Ruotsin kveekaria.
Vuosikertomuksen mukaan toiminnan päätehtävä on hartausten pitäminen, jolla Ystävät haluavat levittää tietoisuutta elävästä Jumalan läsnäolosta. Hartauskokouksia pidetään Tukholmassa, Göteborgissa, Malmössä, Smoolannissa, Lundissa, Uppsalassa, Rimbossa (Svartbäcken), Uumajassa, Järnassa ja Karlstadissa. Tukholmassa hartautta pidetään kaksi kertaa viikossa Kväkargårdenissa, jossa toiminta muutenkin on vilkasta.
Suurimman osan palkatusta työstä tekevät seuran yhdyskuntapedagogi Julia Ryberg sekä 2013 ohjelmakoordinaattorina aloittanut Torbjörn Söderkvist. Julia työskentelee kansainvälisesti ja pitää retriittejä ja kokoontumisia Svartbäckenin leirikeskuksessa. Häntä pyydetään myös usein puhumaan kveekareista eri yhteyksissä. Tällä hetkellä Julia ja Torbjörn työstävät online-alustaa (MoodleCloud) johon he keräävät tekstejä resurssipankiksi. Alusta on tarkoitettu online-ryhmäkursseja varten, joihin kaikki Ystävät ja Ystävien ystävät ovat tervetulleita osallistumaan. Koordinaattorin tehtävä on vaikuttaa tavalla, joka syventää yhteisön hengellisyyttä ja yhteyttä. Yhdistys on vuokralla Kväkargårdenissa (Södermalm Tukholmassa), jonne Torbjörn on muuttanut tätä kirjoittaessa isännäksi, kun edellinen asukas ja isäntä Vilhelm Dahllöf on muuttanut muualle.
Vuosikokouksen teema oli ”Våra vittnesbörd – Hur vandrar vi som samfund och individuellt, med glädje genom världen och svarar på det av Gud i var och en?” Suomeksi suunnilleen näin: Miten kuljemme maailmassa, yhteisönä ja yksilöinä, ilolla ja vastaten siihen mikä on Jumalasta jokaisessa? Nimi oli pitkä ja jäi tuttuudestaan huolimatta hieman etäiseksi. Teemaa käsiteltiin pienryhmissä, mutta yksittäiset teemaan liittyvät puheenvuorot kokouksen alussa tekivät minuun suuremman vaikutuksen.
Eräs nainen kertoi miten totuuden puhuminen, kveekareiden tärkeänä pitämä arvo, oli herättänyt hänessä uteliaisuutta ja avoimuutta. Kun hän työpaikallaan sai kritiikkiä tavastaan toimia, hän oppi näkemään itsensä muiden silmin ja sitä kautta tuntemaan itseään. Hän joutui valitsemaan miten kohdata muiden palautetta, joka ei aina ollut niin auvoista kuunneltavaa. Ja miettimään millä tavalla oli viisasta vastata ihmisten ”hyviin neuvoihin” siitä mitä hänen ”paksukaisena” olisi hyvä syödä. Puheenvuoro teki minuun vaikutuksen, koska hän paljasti haavoittuvuutensa, jota en itse osannut arvata hänen itsevarman ulkokuorensa alta. Haavoittuvuuden paljastaminen oli mielestäni rohkeaa ja sai minut miettimään, miten voimme esimerkillämme auttaa muita rentoutumaan ja raottamaan panssariaan.
Toinen teemaa alustanut henkilö kertoi miten hän oli Englannissa lähemmin tutustunut kveekareiden arvoihin ja periaatteisiin – rauha, tasa-arvo, yksinkertaisuus, totuus ja yhteys. Arvojen noudattaminen ei ole vaatimus tai kuivaa teoriaa vaan seurausta siitä, että elämme lähellä Jumalaa. Hänen mielestään totuuden ja rauhan noudattaminen saattavat kuitenkin olla vaikeimpia käytännössä. Totuus ja rauha ei aina merkitse, että olisimme kilttejä ja kaikki pitäisivät meistä. Arvojen noudattaminen voi sen sijaan vaatia, että rohkenemme nousta esiin ja olla eri mieltä, joka ainakin näennäisesti tai aluksi saattaa luoda konflikteja.
Rauhan teemaa ja yhdistyksen rauhantyötä käsiteltiin puintikokouksessa (englanniksi threshing meeting, ruotsiksi tröskemöte). Päätettiin, että työvaliokunta (AU = arbetsutskottet) valitsee työryhmän, joka tekee linjaukset ja työkuvan rauhankomitealle. Kiinnostusta löytyy ja näillä näkymin komitea tullaan perustamaan.
Omassa ryhmässäni keskustelimme arjen rauhantyöstä, siitä mitä tapahtuu jos aloitan itsestäni. Mitä tapahtuu jos pudotan aseeni? Rauhan ehto on aina anteeksi antaminen. Tämä ei ole helppoa koska joudun kohtaamaan kipuni enkä voi rakentaa muureja itseni suojelemiseksi. Joudun harjoittelemaan, mutta harjoitus tekee tunnetusti mestarin eli tulen hyväksi siinä mitä harjoittelen.
Kaiken kaikkiaan vuosikokous oli lähinnä asiapitoinen. Kun osallistuin vuosikokoukseen kaksi vuotta sitten jäi hengellinen ja henkinen anti paljon tuntuvammaksi. Silloin teimme myös paljon käytännön harjoituksia etevän itävaltalaisen psykologin johdolla. Asiatieto oli kuitenkin hyödyllistä, varsinkin kun itse olen asunut Tukholmassa viime elokuusta lähtien ja osallistunut Tukholman Kväkargårdenin toimintaan kohtalaisen aktiivisesti.
Itse sain suurimman hengellisen antini yksittäisistä keskusteluista, joista varsinkin yksi jäi elävästi mieleen. Eräs nainen kertoi miten hän on saanut kokea Jumalan rakkauden kun on suostunut elämäänsä sellaisena kuin se on, vastustamatta asioita mihin ei voi vaikuttaa. Hän on lopettanut itsensä väkinäiset parantamisyritykset ja sen sijaan sallinut kaikki tunteensa, ajatuksensa ja ominaispiirteensä. Hyväksynyt itsensä ja elämänsä sellaisenaan. Hän oli läsnä ja sanojen takaa aistin todellisuuden mistä ne kumpusivat. Minulle tämä pysäyttävä kohtaaminen kokouksen viimeisenä päivänä oli tärkeintä mitä vein mukanani kotiin.
Susanne Salin