Kuvat ja teksti: Aino Vesanen
Järjestimme Ystävien uskonnollisen seuran kevätkokousviikonlopun 16.–18.5.2025 tuttuun
tapaan Näsijärven rannalla seurakunnan AitO-keskuksessa. Olin osa tapahtuman
suunnittelutiimiä, ja valitsimme teemaksi ”Toivo ja rauha käytännössä”. Tämän otsikon
takana oleva intentio oli käsitellä sitä, millaisesta vakaumuksesta kveekareiden toiminta
kumpuaa – ja mitä muuta siihen pinnan alla liittyy.
Tällä kertaa meillä oli jopa kaksi puhujavierasta yhteisömme ulkopuolelta: Tampereen
seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Reija Jarkkola sekä tietokirjailija
ja luennoitsija Timo Virtala. Lisäksi sunnuntaina pidimme pienen paneelikeskustelun,
jossa neljä Ystävää jakoi kokemuksia omasta toiminnastaan.
Mikä on intentio?
Tämän antoisan kokoontumisen jälkimainingeissa jäin pohtimaan intention merkitystä ja
voimaa. Määrittelisin intention tietoiseksi aikomukseksi – tavoitteeksi, joka ohjaa
valintojamme ja auttaa meitä huomaamaan, mikä vie kohti tavoitetta ja mikä sitä estää.
Hengellisellä tasolla koen intention olevan kuin rukous: pyyntö, että Korkeampi Voima
ohjaisi meitä tavoitteeseen, tai tietoista energian suuntaamista sitä kohti.
Kokemukseni mukaan intention vaikutus on tällöin enemmän kuin vain näkyviä ja
käsinkosketeltavia toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi. Usein sen aistii
hienovaraisemmin, joskus hieman konkreettisemmin, ja lopulta joissain tapauksissa se
materialisoituu todella konkreettisesti.
Tietoinen intentio voi toki monesti tuntua myös ihanteelta, jota kohti pyritään, mutta jonka
toteutus jää vajaaksi tai näyttää jopa epäonnistuvan olosuhteiden tai inhimillisten
heikkouksiemme tullessa tielle. Kuitenkin myös silloin voi olla, että vaikka tavoite ei
toteutuisi siinä muodossa, kuin olimme itse ajatelleet, näkymättömässä todellisuudessa
intentio on kuitenkin vienyt meitä tarkoitettuun suuntaan – kenties tavoilla, jotka ovat
enemmän Jumalan kuin egomme mieleen!
Esimerkkejä kevätkokouksen intentioista
Teeman valinta – toimintaa pintaa syvemmältä
Teeman valitseminen oli jo itsessään intention asettamista: mitä haluamme yhdessä pohtia
ja työstää? Viime syksyn maailmankokouksesta kuulimme vahvan kutsun konkreettiseen
toimintaan hyvän puolesta tässä hurjassa maailmantilanteessa, mutta tällä kertaa emme
halunneet keskittyä mihinkään hengästyttävään luetteloon siitä, mitä kaikkea voisi/pitäisi
tehdä, vaan mennä aiheessa pintaa syvemmälle ja henkilökohtaiselle tasolle.
Ilmiselvin keino tähän oli puhujavierailujen ja paneelin suunnittelu, mutta yhtä tärkeää
myös se, miten aihe eli ”riven välissä”, osallistujien mielissä ja vapaa- ajan keskusteluissa.
Reijan kysymykset mm. yhteiskunnallisesta mielikuvituksesta ja utopistisesta ajattelusta
sekä Timon monipuoliset tosielämän esimerkit pasifistisesta siviilirohkeudesta johdattelivat
meitä mielestäni juuri toivomaamme suuntaan. Paneelin henkilökohtaiset tarinat
syvensivät kokemusta entisestään.
Ohjelman hengittävyys
Ohjelman suunnittelussa pelkäsimme, että mm.kahden puhujavieraan myötä aikataulu
kävisi liian tiiviiksi. Halusimme kuitenkin jättää tilaa myös vapaalle keskustelulle ja vain
olemiselle. Lopulta paneelissa kävi jopa niin, että laskettuani minuutin tarkkaan kullekin
puheenvuorolle maksimikeston, olin niiden venyessä varma että olemme myöhässä
aikataulusta – mutta kun katsoin kelloa, meillä olikin vielä reippaasti aikaa jäljellä! Siinä
todella tuli olo, että aikakin on tietoisuuden moniulotteisessa kentässä paljon venyvämpi
asia kuin normaalisti luulemme.. ja intentio ohjelman rentoudesta ja hengittävyydestä
toteutui yllättävän hienosti!
Vanhimmuuden jakaminen
Tällä kertaa valitsimme kolme ns. vanhinta huolehtimaan ryhmän hengellisestä
hyvinvoinnista ja kveekarien työtapojen noudattamisesta. Olin itsekin yksi heistä. Roolin
jakaminen oli todella antoisaa ja väittäisin, että lauantain pitkän työhartauskokouksen
rauhalliseen ja keskittyneeseen ilmapiiriin myötävaikutti (muistutettuamme alussa
läsnäolijoita itse työhartauskokouksen intentiosta) jo pelkästään näin vahva
”vanhimmuuden intention” läsnäolo ilman, että tuli tarvetta aktiivisesti sen kulkuun puuttua.
Huolenpidon kulttuuri
Suomen Ystävien on jo pitkään ollut keskusteluja pienemmällä porukalla yhteisön tuen
tarpeista elämän eri vaiheissa, kuten hautajaisista. Tämän asian edistämisen intentio on
siis ollut keskuudessamme läsnä jo hyvän tovin, ja nyt se kypsyi nyt näkyväksi
päätökseksi: perustamme huolenpitotiimin, joka koostuu hartausryhmien edustajista.
Lisäksi ns. selkeytyskokouksen käyttö on viime aikoina meilläkin alkanut vakiintua tavaksi
tukea sekä yksilöä että yhteisöä haastavissa tilanteissa.
Intentio – rukous ja kompassi
Nämä esimerkit osoittavat, kuinka tietoiset intentiot kantavat hedelmää – hienovaraisesti,
tuntuvasti ja joskus hyvinkin konkreettisesti. Meihin on ehkä iskostunut sanonta ”tie
helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla”, mutta siitä huolimatta: mitä tietoisempi ja
jaetumpi intentio on, sitä voimakkaammin se ohjaa energiaa.
Intentio on kuin rukous jonkin asian puolesta, ja samalla se tukee kykyä huomata, mikä
edistää ja mikä estää sen toteutumista. Näin se auttaa meitä puuttumaan esteisiin ja ohjaa
virtaa taas oikeaan suuntaan.
