Pohjosmaisen vuosikokouksen lopuksi olin ajatellut kenties saavani kimppakyydin johonkin lähemmäs Tukholmaa ja kotimatkaa, mutta kun kuulin hollantilaisen Ystävän suunnitelmista jatkaa autolla roadtrippiään Norjassa, tartuin tilaisuuteen ja kysyin huolisiko hän minut mukaansa. Sen myötä päädyimme kahden naisen voimin kiertelemään vuonoja ja vuoria parin päivän ajan jonkin matkaa Stavangerista koilliseen. Tässä tavallaan täyttyi spontaanisti pidempiaikainen haaveeni Ystävien kanssa jaetusta ”kveekarivaelluksesta” pohjoisessa luonnossa, ja lähemmin tutustuessamme kävi myös ilmi, että molemmat olimme lähteneet kotoa avoimin suunnitelmin raskaiden elämäntilanteiden jälkimainingiessä, hetkeksi nauttimaan seikkailusta ja ihanasta vapaudestamme!
Spotaani kveekarivaellus suuntasi kohti Norjan vuoria ja vuonoja.
Mykistävä ja puhdistava ja kehossa tuntuva Norjan luonto
Norja on mykistävä maa, jonka kauneuden edessä sanat meinaavat loppua, mutta kuvat puhukoon puolestaan. Oli joka tapauksessa helppo ymmärtää, miksi norjalaiset ovat retkeilykansaa ja miksi myös norjalaiset Ystävät luontevasti yhdistävät luontokokemukset hengenelämäänsä mm. yhdessä retkeillen.
Jatkuva ihastelu otti intensiivisyydessään jopa voimille, varsinkin niiden lukuisten koskien ja eri kokoisten vesiputousten äärellä, joita Saudan alueella kohtasimme. Veden voima iski tajuntaan monilla tasoilla: Konkreettisesti vesivoimalaitoksen luona, kristallinkirkkaasta vuoren laen jäätiköiltä vyöryvää vettä juodessa jotta jaksoi jatkaa kapuamista, sekä hienovaraisemmilla tasoilla. Vesi elementtinä liitetään emootioihin, ja vesiputous edustaa minulle puhdistavaa voimaa, joka vie hurjalla tavallaan kaiken mennessään, mikä vain irti lähtee.
Husedalenin vesiputoukset
Kavutessamme 7,5 h Kinsarvikin vuonon pohjukasta Husedalenin vesiputouksille ylös vuorelle ja takaisin oli myös oivallinen oman kropan tilannetsekkaus – siinä tunsi nahoissaan, mihin sattuu ensin, miten jaksaa ja mihin vielä pystyy. Kehoni oli kärsimyksistäkin huolimatta innoissaan, kun pääsi kerrankin omaan alkuperäiseen elementtiinsä eli luontoon kunnolla liikkumaan, ja paljaat varpaani onnelliset
uppoutuessaan sammaleeseen ja tuntiessaan allaan mahtavat lämpimät vuorten kalliot ja välillä ympärillään kristallinkirkkaan kylmän veden. Siitä katsoen jatkuva sisätiloissa tietokonehommissa istuminen näyttäytyi kerrassaan luonnottomana – ja siltikin nuo hommat huhuilivat minua jo takaisin kotiin. Nyt arkeen palattuani pyrin muistamaan nuo hetket ja antamaan keholleni useammin sitä liikettä ja raitista ilmaa, mitä se kaipaa!
Sain olla äskettäin 3.-6.7.2025 mukana kveekarien Pohjoismaisessa vuosikokouksessa, joka on kolmen vuoden välein Ruotsissa tai Norjassa järjestettävä Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen vuosikokousten yhteinen kesätapahtuma. Ohesta voitte lukea tapahtumakokemuksesta lisää sen epistola-kirjeestä. Itse keskityn tässä muutamiin teemoihin, jotka olivat itselleni merkityksellisiä.
Lähtö ilman paluulippua
Lähdin matkaan kotoani Hämeenlinnasta jo 28.6. iltalaivalla Tukholmaan vailla paluulippuja tai tarkkaa suunnitelmaa. Kun kerran oli ajan puolesta siihen mahdollisuus, oli kiva kerrankin matkustaa meritse ja maitse suoraan kohteeseen lennähtämisen sijaan. Pistäydyin Turussa keskiaikamarkkinoilla ja Tukholmassa suuntasin ensin Kvekargårdeniin, josta olin muilta kuullut, mutta nyt vasta itse näin omin silmin. Todella kaunis kveekarien kokoushuone puutarhoineen ja kirjastoineen! Meitä oli hiljaisessa hartaudessa paikalla n. 8 henkeä, ja myöhemmin kahvipöydässä oli mukava myös harjoitella ruotsia pitkästä aikaa.
Kvekargårdenissa on hiljaiset hartaudet joka sunnuntai päivällä ja torstai-iltaisin – jos liikutte siellä päin niin rohkeasti mukaan vaan!
Kvekargårdenissa on vaikuttava kirjasto.
Erityisen mukava yllätys oli törmätä Annaan, jonka kanssa kohtasimme viimeksi ehkä 20 vuotta sitten kansainvälisessä nuorten kveekarien kevättapahtumassa ja pian sen jälkeen hänellä kerran yökylässä Tukholmassa poiketessani. Suomalaisten sukujuurtensa vuoksi hän puhuu myös suomea, ja toivottavasti saamme hänet kylään myös Suomen vuosikokouksen tapahtumiin joskus lähitulevaisuudessa 🙂
Yövyttyäni lukioaikaisen ystäväperheen luona jatkoin Tukholmasta maanantaina junalla Osloon ja sitten bussilla Norjan eteläkärkeen Kristiansandiin, jossa vietin pari yötä idyllisessä puutalossa Airbnb-huoneessa. Erityisen vaikuttava oli Ravnedalen-puisto vuorten välissä, ja myös Odderøyan linnoitussaari kaupungin edusralla oli hieno paikka kesäretkeillä.
Reissun yhtenä kohokohtana oli vanhojen tuttujen tapaaminen. Annan tapasin viimeksi noin 20 vuotta sitten.
Historiaa ja vanhoja tuttuja
Keskiviikkona matkani jatkui 4h bussilla Stavangeriin, jossa Pohjoismainen vuosikokous alkoi seuraavana päivänä erikseen ilmoittautuneille päiväretkellä Staklandin kylän pienelle kveekarien kokoushuoneelle, joka tosin nykyään on enää harvoin aktiivikäytössä. Oli erityistä olla mukana noin vanhalla kokoushuoneella hiljaisesssa hartaudessa, ja myös nähdä vanhan tutun ruotsalais- norjalaisen Ystävän, Solveig-Karin Erdahlin sukulaisia ja kotiseutua Staklandissa.
Itse tapahtumassa meitä oli n.90 Ystävää. Tapahtuman teeman (”Miten voimme vahvistaa pohjoismaista kveekariyhteisöä”) lisäksi olennaista on mahdollisuus tavata muita Ystäviä eri maista. Tosin huomasin, että nykyään viihdyn paremmin hieman pienemmissä tapahtumissa, joissa ehtii monien ohimenevien kohtaamisten sijaan juttelemaan kaikkien osallistujien kanssa ja pääsemään keskusteluissa ehkä syvemmälle.
Matkasimme Staklandiin bussin lisäksi myös lautalla.
Kuuntelemisen merkitys ja vierailujen voima
Tapahtuman pääpuhujat Michael Eccles ja Julia Ryberg kävivät keskustelivat keskenään ja myös keskusteluttivat yleisöä, aiheena pohjoismaisten kveekarien erot ja yhteneväisyydet, ja kuinka voimme olla relevantteja toisillemme ja maailmalle . Michael kertoi matkastaan EMES:in edustajana Palestiinaan ja Ukrainaan, päätarkoituksena vain tavata ja kuunnella paikallisia Ystäviä ja mm. Ramallahin kveekarikoulun henkilökuntaa. Hän esitti meillekin kysymyksen, olisiko meidänkin mielekästä joskus vierailla toistemme luona ihan muuten vaan, kuunnellen ja tutustuen, ilman mitään sen ”hienompaa” agendaa? Itsekin mietin, mikä merkitys on tällaisilla verkostoitumistapahtumilla, vierailuilla, tutustumisella ja yhteydenpidolla Ystävien välillä kansainvälisesti. Ajattelen, että tärkeintä henkilökohtainen tutustuminen, kyläily ja yhteydenpito on ”kotipesässä” esimerkiksi Suomen vuosikokouksen kesken: Luodaksemme uskonyhteisön, joka todella tuntuu omalta yhteistöltä, on voitava jakaa omaa todellista, inhimillistä elämäänsä toisten kanssa, eikä niin, että olettaa henkilökohtaisen ”epätäydellisen” elämänsä olevan erillinen kveekaritapahtumista, joissa ehkä kokee sitten painetta esittää jotain ihanteellista ”kveekariroolia”. Kuitenkin myös kansainvälisellä yhteydenpidolla on suuri arvo, etenkin pienille kveekariyhteisöille.
Muistelen takavuosia, jolloin meillä oli Suomessa usein olo, että omat resurssimme eivät riitä ja tarvitsemme jonkun ulkomaanvieraan tuomaan esimerkiksi tapahtumiimme jotain merkittävää sisältöä. Ja heitä kävikin, milloin EMES:istä, milloin Ruotsista tai Iso- Britanniasta tai muualta, kun mm. monet nytkin Stavangerissa uudelleen kohtaamani tutut kasvot antoivat meille myös paljon noilla vierailuillaan, oli se sitten valmisteltua sisältöä tai vain kuuntelevaa korvaa, läsnäoloa ja kokemusten vaihtoa. Samoin suomalaisten osallistuminen kansainvälisiin kveekaritapahtumiin on ruokkinut yhteisöämme pikkuhiljaa, eikä nykyään ole enää mainitusta vajavaisuuden kokemuksesta paljonkaan jäljellä, vaan sen sijaan olemme saaneet useilta ulkomaisilta Ystäviltä palautetta siitä, kuinka he ovat tulleet ravituiksi meillä kyläillessään.
Edellisessä blogitekstissäni puhuin enemmän intention voimasta, ja myös tässä tietoinen intentio vahvistaa sitä, kuinka paljon voimme saamme ja antaa tällaisessa vuorovaikutuksessa. Mitä tietoisemmin me Suomen Vuosikokouksena elämme mukana lähettäessämme edustajan vieraaksi muualle sekä vastaanottaen hänet takaisin ”tuliaisineen” osoittamalla kiinnostusta, rohkaisemalla ja antamalla tilaa eri tavoin jakaa kokemastaan ja oppimastaan, sitä enemmän kollektiivisesti tästä rikastumme.
Ystäviä Staklandin kokoushuoneen pihalla.
Edustajana maailmalla – mielummin yhdessä kuin yksin
Kiva tapa, johon varsinkin Stavangerissa kirjuritiimin jäsenenä osallistuin, on lähettävän tahon edustajansa mukana lähettämä kirje vastaanottavalle kokoukselle, ja vastaanottajien vastaus siihen. Ehkäpä mekin Suomessa voisimme harjoittaa tällaista enemmän, ja harkita myös kveekariperinteen mukaisen epistola-kirjeen laatimista maailmalle lähetettäväksi silloin tällöin vuosikokouksestamme?
Kun itse lähden ulkomaille kveekaritapahtumiin (tai osallistun etänä) nimettynä edustajana tai muuten, lähden avoimin mielin, mutta kuitenkin herkästi kuuntelevalla oppimisen asenteella. Luotan siihen, että Luoja tuo eteeni jotain, mitä katsoa tarkemmin, oli se sitten tapahtuman viralliseen teemaan liittyvää tai ihan jotain muuta. Kuuntelen sitä myös sillä mielellä, että ainakin osa tästä opista on tarkoitettu jaettavaksi myös matkan jälkeen toisten kanssa (kuten nytkin teen) kotipuolessa. Erinomainen esimerkki tästä oli viime vuoden maailmankokous Etelä-Afrikassa, jonka teemoja käsittelimme Suomessa sekä etu- että jälkikäteen, jolloin paikan päälle lähetettynä edustajana todella koin meneväni sinne yhdessä toisten suomalaisten kanssa, ja itse asiassa koen, että tuo prosessi jatkuu edelleen.. Erityisen antoisaa on myöskin ollut silloin, kun on saanut konkreettisesti osallistua itse tapahtumaan useamman suomalaisen Ystävän porukalla.
Tällä kertaa Pohjoismaisessa vuosikokouksessa mukana oli lopulta vain 2 muuta suomalaista – itse ainakin aion tulevaisuudessa myötävaikuttaa siihen, että meitä olisi aina isompi porukk mukana – onhan tämä tapahtuma ruotsalaisten ja norjalaisten Ystävien myös meille suomalaisille järjestämä ja hieno mahdollisuus jälleen saada ja antaa, oppia ja kehittyä yhdessä toisten kanssa!
Tapasimme aurinkoisessa toukokuun Tukholmassa rauhan ja ystävyyden merkeissä. Vuosikokouksen teema oli kestävä kveekarius, joka näkyi koko tapahtuman ajan eri yhteyksissä. Ensimmäisenä päivänä muisteltiin edesmenneitä ystäviä ja käytiin läpi hallinnollisia asioita. Kuultiin myös tervehdyksiä eri puolilta Ruotsia. Toisena päivänä kokouksessa tehtiin hallinnollisia päätöksiä. Kokouksen asialistaan lisättiin pykälä liittyen Gazan humanitääriseen kriisiin ja siihen, voisivatko kveekarit lahjoittaa merkittävän summan rahaa erilliselle kveekareiden ulkomaanavulle. Lisäksi vanhimmat esittivät oman raporttinsa.
Kokouksessa keskusteltiin myös paikallisemmasta asiasta. Ruotsissa jotkin kveekarit olivat ryhtyneet pitämään kokouksia keskenään pienemmissä porukoissa paikallisista aiheista. Tämä aiheuttaa huolta ja närkästystä ryhmän jäsenissä, koska se edesauttaa “sisäpiirien” muodostumista ja ulkopuolisuuden tuntemuksia heissä jotka eivät näihin porukoihin kuulu. Iltapäivällä tehtiin meditatiivinen kävely läpi Tukholman puistojen, jonka jälkeen keskusteltiin kestävästä kveekariuudesta laajasti. Illalla kuuntelimme raportteja muista maista.
Kolmantena päivänä, lauantaina kokouksessa esiteltiin kveekarien talousraportti, jossa todettiin että toiminnan rahoitus tulee pääsääntöisesti sijoituksista. Talousraportissa kerrottiin myös että kveekarit on myyneet omaisuuttaan, Svartbäckenin talon, rahoittaakeseen toimintaa. kokouksessa tehtiin myös uusia nimityksiä vastuutehtäviin. Lauantai iltana vietettiin myös Ruotsin kveekarien ulkomaanavun 60-vuotispäivää, ohjelmassa mm. esitettiin etähaastattelu, jossa Georgialainen opettaja kertoi työstään ukrainalaisten lasten parissa. Työ on mahdollista kveekarien ulkomaanavun turvin. Juhlassa esiteltiin myös ulkomaanavun historia ja vaiheet. Juhlassa esiteltiin myös tulevaa maailman laajuista kveekareiden vuosikokousta, jonka teemana on ubuntu-filosofia.
Sunnuntaina tapaamisen neljäntenä ja viimeisenä päivänä, aamulla oli keskustelua siitä että kveekarien ruotsinkielisestä “Ur kväkarerfarenheten”-kirjasta pitäisi tehdä uusi painos. Kokous päätettiin sunnuntaina yhteiseen hartaukseen ja kahvitilaisuuteen.
Erityistä kiitosta vaatii upea ruoka sekä viihtyisä majoitus. Arvostan suuresti että sain mahdollisuuden tähän retkeen ja haluan kiittää sekä Suomen, että Ruotsin kveekareita.
Aino osallistui kesällä 2024 Etelä-Afrikassa pidettyyn kveekareiden maailmankokoukseen. Tässä ensin kokouksen lopuksi kirjoitettu epistola ja sen perässä lisänä kokouksen kudelma.
Kirje Ystävien maailmanlaajuisen kattojärjestön (FWCC) täyskokouksesta 5.–12.8.2024, Etelä-Afrikka Kaikille Ystäville ympäri maailmaa,
12. elokuuta 2024
Lähetämme lämpimät terveisemme Ystävien maailmanlaajuisen kattojärjestön (FWCC) täyskokouksesta, joka pidettiin 5.–12. elokuuta 2024 virtuaalisesti sekä Etelä-Afrikassa, Vanderbijlparkissa, lähellä Johannesburgia IHai!arib-/ Lekwa-/ iLikwa- / Vaal-joen rannalla.
Olemme todellakin ”varrella virran” laskien taakkamme maahan ja kohottaessamme ne Jumalalle.
500 Ystävää on kokoontunut joen rannalle ja etänä yhteensä 53 maasta edustaen 95 vuosikokousta, hartausryhmää ja muuta kveekariyhteisöä. Heistä puolet tuli mukaan etänä joko yksin tai järjestyen 50:een ”hubiin” (ryhmiä, jotka kokoontuivat samaan paikkaan osallistuakseen yhdessä etänä) ympäri maailmaa, ensimmäistä kertaa maailmankokouksessa. Iloiten olemme miettineet, kuinka upeaa on ollut saada mukaan saliin myös virtuaalisesti osallistuneiden Ystävien panos, ja niille meistä, jotka ovat osallistuneet verkossa, oli ilo olla mukana ja kokea yhteisöllisyyttä. Valitettavasti jotkut Ystävät estyivät kuitenkin osallistumasta. Kaipaamme heidän läsnäoloaan ja pidämme heitä Valossa.
Teemamme on ”Eläen todeksi Ubuntun henkeä: Vastaaminen toiveikkaina Jumalan kutsuun arvostaa luomakuntaa ja toisia.” Ubuntu on zulunkielinen sana, joka kertoo Pyhän Hengen voimasta ja taukoamattomasta työstä keskuudessamme, mikä mahdollistaa meille astumisen yksilöllisen itsemme ulkopuolelle ja ymmärtää, että ”minä olen, koska me olemme”.
Tässä iloisessa kokoontumisessa olemme laajentaneet ymmärrystämme ja arvostustamme sitä kohtaan, keitä todella kveekareina olemme. Mikä lahja! Kaikista eroavaisuuksistamme huolimatta olemme juhlistaneet sitä, että meitä yhdistävät paitsi kveekariliikeen perustajat – onnittelut 400-vuotis-syntymäpäivän johdosta, George Fox! – myös syvä ystävyys, avoimuus uusille raamatullisille tulkinnoille, yhteisömme rakenteet ja prosessit, syvä sitoutumisemme rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen, rakkautemme maata kohtaan ja rakkautemme Jumalaan.
Pyrkien siihen, että kaikki koolle tulleet Ystävät voisivat osallistua mahdollisimman täydesti, olemme selättäneet maantieteelliset etäisyyksien ja kielierojen haasteet teknologian, kärsivällisten tulkkien ja Jumalan armon avulla. Olemme tästä kiitollisia. Ubuntu-hengen mukaisesti kaikki – ja erityisesti englanninkieliset – ovat tulleet haastetuiksi puhumaan hitaasti ja riittävän selkeästi, jotta tulkkimme voivat tehdä työnsä. Olemme kaikki myös kohdanneet haasteen löytää Hengen johdatuksessaa tasapaino puhumisen ja kuuntelemisen, toiminnan ja mietiskelyn, tekemisen ja vain olemisen välillä.
Ennen tätä kokousta 46 nuorta aikuista Ystävää kokoontui neljäksi päiväksi jakamaan keskenään kokemuksia, keskusteluja, pohdintoja, naurua, rukousta ja laulua. Yhdessä eläen nuoret aikuiset Ystävät tutkiskelivat, kannattelivat ja tanssivat yhtäläisyyksiensä ja eroavaisuuksiensa kanssa. Innostavana kehityskulkuna muodostettiin kahdeksan nuoren aikuisen maailmanlaajuinen komitea kaikista FWCC:n osastoista. Tämä kuvastaa myönteistä sitoutumista uuden yhteisöllisyyden tunteen ruokkimiseen. Tietoisina vastuunsa suuruudesta nuoret aikuiset Ystävät kutsuvat meitä kaikkia antamaan heille tukemme ja luottamuksemme.
Etelä-Afrikan vuosikokouksen ja FWCC:n Afrikan osaston paikalliset isännät(/emännät) ottivat meidät vastaan suurella lämmöllä ja ilolla. Eräs paikallinen Ystävä jakoi kanssamme eteläafrikkalaisen tervehdyksen ’sawubona’, joka tarkoittaa: ”Näen sinut, enkä vain sinua, vaan myös kaikki, jotka ovat tehneet sinusta sen, mikä olet”. Hän kertoi myös, kuinka kveekareiden yhteyteen tuleminen auttoi häntä uskomaan rotuerottelun jälkeiseen elämään. Sekä virtuaaliset että paikalliset retket rikastuttivat ohjelmaamme. Retket ”Ihmiskunnan kehtoon” (The Cradle of Humanity) ja apartheid-museoon juurruttivat kokouksemme isäntämaamme Etelä-Afrikan käymän kivuliaan ja myrskyisän matkan kontekstiin. Meitä on inspiroinut isäntiemme henkinen kestävyys, joka on vahvistunut menneisyyden ja nykyisyyden kamppailuista ja joka vahvistaa meille, että Jumalan armosta olemme yhä täällä. Olemme yksi.
Yhdessä olemme rukoilleet, laulaneet, lämmitelleet auringossa, vilvoitelleet yön kylmyydessä ja tietysti puhuneet, puhuneet ja puhuneet vielä hieman lisää. Olemme etsineet Hengen johdattamia polkuja eteenpäin kunnioittaaksemme sitoumustamme kolmeen toisiinsa kietoutuneeseen polkuun: huolenpitoon luomakunnasta, historiallisen ja jatkuvan epäoikeudenmukaisuuden hoitoon sekä ruokkien Ubuntua. Esiin nousseet huolenaiheemme on taltioitu ja kudottu yhteen yhdeksi Kudelma-tekstiksi.
Tunnemme, että maailmassa on akuutti tarve transformativiselle työlle. Hiljainen ääni sisällämme kutsuu meitä myös pysähtymään ja kuuntelemaan syvästi toisiamme ja luomakuntaa. Jeremia (29:11-14) sanoo: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Jumala on kanssamme. Olemme täällä. Olemme yksi.
Meidät on haastettu, ja monella meistä on kutsumus liittyä kveekarien maailmanlaajuiseen yhteistyöhön elääksemme kutsumustamme huolenaiheidemme eteen todeksi – ollaksemme, kuten George Fox sanoi, ”rohkeita totuuden vuoksi”. Toiset meistä taas keskittyvät paikalliseen yhteisöönsä. Opettelemme laajentamaan myötätuntoamme myös sitä kohtaan, keitä itse olemme, kohdatessamme niin omat särömme kuin kauneutemmekin.
Näkökulmien erot – toiset suuria, toiset pieniä – ovat tulleet selvemmin esiin, toisinaan kivuliaallakin tavalla. Jumalan siunauksella olemme pystyneet ratkaisemaan joitakin jännitteitä myötätuntoisten keskustelujen avulla, kun taas toiset ovat jääneet kannateltaviksi keskuuteemme. Emme silti ole lannistuneet.
Menneisyytemme ja nykyisyytemme muistuttavat meitä kyvystämme olla uskollisia ja rohkeita muutoksentekijöitä. Radikaalissa toivossa luotamme yhteiseen kykyymme ”tunnustaa, katua, hyvittää ja palauttaa” sekä työskennellä yhdessä kauniilla ja transformatiivisilla tavoilla. 2 Korinttilaiskirje 5:17 sanoo: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” Tiedämme, että Jeesuksen kutsun kautta uuteen elämään ”kaikki tehdään uusiksi”. Jumalalla ei ole muita käsiä kuin meidän, ei muita jalkoja kuin meidän eikä muita huulia kuin meidän, joten jatkamme paremman maailman kuvittelemista mielessämme. Minä olen, koska sinä olet. Minä olen, koska me olemme. Näen sinut. Kuulumme toisillemme. Olemme yhä täällä. Olemme yksi.
George Foxin radikaali ja sitkeä kehotus tuoda Jumalan valtakunta kaikille elämämme osa-alueille oli kutsu sille, mitä hän sanoi ”uudeksi luomukseksi”. Olemmeko valmiita siihen, mikä on tulossa? Olemmeko valmiita tekemään sen, mitä meiltä vaaditaan uuden luomuksen synnyttämiseksi? Kuinka maailma muuttuu, kun elämme Ubuntua todeksi?
Palatessamme koteihimme rinnassamme uudistunut rakkaus kansainvälistä kveekariyhteisöämme kohtaan, Jumala siunatkoon välissämme olevan tilan, kun etsimme parempaa maailmaa koko Luomakunnalle. Tulkoon uusi luomus!
Jumalan rakkaudessa, radikaalin toiveikkaana Simon C. Lamb, FWCC:n kirjuri, kaikkien maailmanlaajuiseen täyskokoukseen osallistuneiden puolesta
Kokouksen kudelma:
Ubuntun hengen eläminen todeksi Johannesburgissa ja etänä
FWCC (Friends World Committee for Consultation, kveekarien kansainvälinen kattojärjestö)
Maailmanlaajuinen pääkokous 2024
Vuoden 2024 Ystävien maailmanlaajuinen täyskokous pidetään haastavassa maailmantilanteessa, jossa vallitsevat ilmaston lämpeneminen, ekosysteemien tuhoutuminen sekä historiallinen ja jatkuva epäoikeudenmukaisuus.
Ubuntun henki yhdistää meitä, kun kokoonnumme Etelä-Afrikassa ja verkossa.
Ubuntu viittaa syvään uskoon, arvoihin ja perinteisiin, joiden mukaan jokainen ihminen ansaitsee tulla tunnustetuksi, kunnioitetuksi ja kuulluksi, ja että me ihmisinä olemme kaikki toisistamme riippuvaisia.
Tänä aikana yhdessä olemme punoneet kauniin Kudelman keskusteluistamme ja kohtaamisistamme kansainvälisessä Ystävien kokouksessa.
Tunnustamme, että kokouksemme kolme teemaa – Ubuntu ja yhteisö, luomakunnan hoitaminen ja historiallisten ja jatkuvien epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen – ovat toisiinsa sidoksissa ja erottamattomia.
Tunnustamme rikkinäisyytemme ja tarpeemme Jumalan parantavalle voimalle. ”Sitoudumme antamaan elävän veden virrata kauttamme kun elämme paikallisesti ja laajassa maailmanlaajuisessa yhteisössä. Sitoudumme rakentamaan ’rauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen’ avaamalla elämämme Valolle, joka ohjaa meitä jokaisella pienelläkin askeleella.” Tämä lupaus Kabarakin maailmankokouksessamme vuonna 2012, joka toistettiin Pisacissa vuonna 2016, on edelleen keskeinen perusta jatkuvalle oikean polun etsinnällemme ja sitoutuneisuudellemme.
Olemme kutsuttuja kohtaamaan sen saman syvällisen voiman, jonka varhaiset Ystävät kokivat, ja nimeämään surumme ilmastonmuutoksen ja ekologisen tuhon edessä. Kohtaamaan tuo pimeys, mutta kohtaamaan se Valon ja syvällisemmän rakkauden muodon kautta.
Ubuntun henki, yhteisön voima, voi myös ohjata meitä syventymään maailman kipuun ja traumaan ja kohtaamaan ilmastokriisin ja historiallisten epäoikeudenmukaisuuksien jatkuvat vaikutukset. Ilman oikeudenmukaisuutta – ilmasto-oikeudenmukaisuutta, rotuoikeudenmukaisuutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, taloudellista oikeudenmukaisuutta – ei voi olla todellista rauhaa.
Emme omista maailmaa, emmekä voi käyttää sen rikkauksia mielivaltaisesti. Olkaamme avoimia sille, miten Jumalan sysäykset liikkuvat kauttamme, käyttäen sekä uskoamme että käytäntöjämme, profetiaalista ja käytännöllistä.
Tunnemme myötätuntoa ja solidaarisuutta yhteiskunnan köyhimpiä kohtaan, jotka eloonjäämiskamppailussaan voivat myös vahingoittaa tätä luomakuntaa, jota niin arvostamme. Tunnustamme, että ekologinen tuho johtuu suhteettomassa määrin rikkaiden toiminnasta, ja siksi heidän on kannettava suurin vastuu myös ilmastotoimista. Tarvitsemme radikaalin ja transformatiivisen siirtymän kohti yksinkertaisuutta ja riittävyyttä kaikille.
Meidän on haastettava yritykset ja hallitukset, jotka eivät täytä kansainvälisiä ilmasto- ja biodiversiteettivelvoitteitaan.
Arvostamme QUNO:n, kveekarijärjestöjen ja muiden liittolaistemme tekemää työtä huolenaiheidemme eteen. Tuemme ja puolustamme niitä Ystäviä, jotka ryhtyvät suoraan väkivallattomaan toimintaan. Kutsumme Ystäviä kaikkialla maailmassa asettamaan etusijalle ilmasto- ja ympäristöoikeudenmukaisuuden, suunnittelemaan toimintaansa luomakunnasta huolehtimisen puolesta, kannustamaan ja antamaan uudistunutta voimaa radikaaleihin toimenpiteisiin sekä vaalimaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Laajentaessamme käsitystämme jumalallisesta ja ymmärrystämme Ubuntusta voimme sanoa: ”Olen olemassa, koska sinä olet, ja koska luomakunta on.”
Suremme yhdessä Jumalan kanssa historiallisten ja nykyisten epäoikeudenmukaisuuksien valtavia seurauksia. Tämä pitää sisällään kolonialismin, pakkosiirtojen, orjuuden, taloudellisen hyväksikäytön ja rasismin vaikutukset. Meidät on kutsuttu kyseenalaistamaan ja purkamaan sorron ja hajotuksen rakenteita, tunnustamaan vääryydet, haastamaan väärinkäsitykset valkoisten ylivallasta, hylkäämään löytöopit (Nk.löytöretkien ajan doktriini, jonka mukaan se Euroopan valtio, joka löysi ennen muita eurooppalaisia jonkin näille ennestään tuntemattoman alueen, sai ottaa sen haltuunsa.) tekemään sovintoa ja työskentelemään korjaavan ja retrospektiivisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Kveekariyhteisöissämme meidät on kutsuttu olemaan esimerkkejä ja roolimalleja, jakamaan lahjojamme ja taitojamme, olemaan rohkeita, olemaan radikaalisti osallistavia ja juhlimaan moninaisuutta. Olemmeko kaikki valmiita vastaamaan näihin kutsuihin?
Paraneminen alkaa tarinoidemme jakamisesta, totuuden puhumisesta ja syvästä kuuntelemisesta. On totuuksia, joita on vaikea kuulla kveekareiden omasta osallisuudesta ja myötävaikutuksesta menneisiin ja nykyisiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Meidän on rakennettava luottamus tai korjattava se. Rukoilemme, että pyrkiessämme tekemään oikein emme aiheuttaisi lisää vahinkoa. Saamme inspiraatiota Raamatusta ja kveekareiden arvoista – tasa-arvo, totuus, rauha ja oikeudenmukaisuus. Saamme toivoa kuulemistamme esimerkeistä, jotka ovat näyttäneet meille, kuinka tunnustaa, katua, hyvittää ja palauttaa.
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8
Historiallisten ja jatkuvien epäoikeudenmukaisuuksien valossa suhteiden parantaminen ja korjaaminen on pitkä prosessi. Hyvä Paimen Jeesus, ole oppaamme. Kutsumme vuosikokouksia ja FWCC:a ottamaan tämän tehtävän vastaan. Kehotamme aloittamaan tutkiskelemalla omia kveekariyhteisöjämme sekä aloittamaan dialogin WWCC:n eri alueosastojen välillä; antamaan äänen niille, jotka ovat kärsineet; toimimaan yhdessä liittolaisten kanssa, kouluttamaan ja harjoittelemaan, sekä jakamaan raportteja Ystävien toimista eri puolilla maailmaa, jotta voimme oppia toisiltamme.
”…Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. 2. Korinttolaisille 5:17-18
Ubuntussa on kysymys ykseydestä kaikessa moninaisuudessa. Moninaisuutemme rikastuttaa meitä ja tekee meistä elinvoimaisia: me kaikki olemme samanarvoisia ja rakastettuja Kristuksessa Jeesuksessa.
Maailman muuttamiseksi meidän on luotettava heihin, jotka ovat olleet epäoikeudenmukaisuuksista kärsivien roolissa. Poistukaamme kolonialismin varjosta!
Sukupuoleen kohdistuva väkivalta ja patriarkaatti rikkoo elämistä Ubuntun hengessä. Seksuaalinen syrjintä ja epäyhtenäisyys asennoitumisessa seksuaaliseen moninaisuuteen pidättelevät meitä edelleen menemästä eteenpäin.
Meidän on tunnistettava ja nimettävä epäoikeudenmukaisuuden perimmäiset syyt maailmassa. Vasta sitten voimme syvän ja rukouksentäyteisen kuuntelun kautta tehdä töitä niiden korjaamiseksi.
Kun olemme nimenneet ongelmat, meidän on kuunneltava Jumalan ääntä toisissa ja vasta sitten puhuttava totuuttamme nöyrästi tavoilla, joilla muutkin voivat sen kuulla.
Ystävinä meidät on kutsuttu toimimaan maailmassa yksilöinä ja yhteisöinä… ’Mitä voit sanoa? Mitä voit tehdä?’ Olkaamme uskonyhteisö, joka eroaa tämän maailman valtakunnista – Pyhän Hengen työn kautta.
Meille muistutetaan rikkinäisyydestämme, ja Kristuksen henki haastaa meitä toimimaan tässä maailmassa.
Rukous Rakkauden ja armon Jumala, olemme kauniita ja rikkinäisiä ihmisiä, jotka elävät kauniissa ja rikkinäisessä maailmassa. Tunnustamme, että olemme epäonnistuneet toistemme ja luomakunnan hoitamisessa. Uskovien yhteisönä pyydämme anteeksi, että olemme laiminlyöneet luomakuntaa ja laittaneet toisemme kärsimään vakavista epäoikeudenmukaisuuksista. Anna meille rohkeutta ja viisautta edetä rohkeasti. Anna meille voimaa etsiä anteeksiantoa toisiltamme, ja rakkautta ja rohkeutta kantaa sydämissämme sekä kipua että mahdollisuuksia. Pyydämme, että johdatat meidät uudelle matkalle kaikkien kanssaihmisten ja luomakuntasi olentojen kanssa Ubuntun hengessä. Aamen
Huomautus: Termillä ”retrospektiivinen oikeudenmukaisuus”, siten kuin Mustien kveekareiden projekti (Black Quaker Project) sitä käyttää, ei ole samaa haastavaa merkitystä, joka sillä on joskus ollut apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa.
Kveekareiden hiljaisessa hartauskokouksessa kokoonnumme istumaan yhdessä Jumalan läsnäolossa ja kuuntelemaan Hengen kuiskauksia sydämissämme.
Joskus nämä kuiskaukset inspiroivat meitä todistamaan toisille, suullisesti tai jossakin muussa muodossa.
Jumalan Henki voi puhua meille lukemattomin tavoin.<0} Se voi olla ajatuksia ja sanoja, tai se voi olla kuvia, tuntemuksia, tunteita, värejä, ääniä, liikettä…
Ekstaattisessa tanssissa (Ecstatic Dance -konsepti) antaudumme kehollemme ja annamme sen liikuttaa meitä…
Järkeilevä mieli hiljenee ja antaa tilaa musiikille ja tanssille, joka nousee meissä luonnollisesti, jolloin Henki saa liikuttaa meitä myös tällä tavalla!
Tapaamme Zoomissa ja kokoonnumme ensin hetkeksi hartauskokoukseen hiljaisuudessa. Sitten jatkamme tanssimalla saman soittolistan tahtiin kukin tahollamme n. 1 tunnin ajan. Lopuksi jatkamme taas hiljaisena hartauskokouksena.
Olet tervetullut jakamaan millä tahansa kielellä, ja kuka tahansa voi auttaa tulkkaamalla toisen sanoja tarvittaessa. Kun tulkkausta ei ole, voimme vain keskittyä tuntemaan ja kuulemaan Jumalan hengen viestin takana, vaikka aivomme eivät ymmärtäisikään sen sanoja.
Tulemme yhteen luomaan turvallisen ja pyhän tilan liikkeelle. Sanattomuus tanssilattialla antaa meille mahdollisuuden siirtyä pois päästämme, kosketuksiin kehomme sydämemme ja sieluumme kanssa.
Jätämme päivän puheet ja huolet taaksemme ja löydämme yhteyteen Hengen ja toistemme kanssa uudella tavalla.
Tanssilattia on kunnioituksen ja turvan paikka
<0}. .
Ecstatic Dance on luotu turvalliseksi tilaksi, tanssimme sitten yksin tai muiden kanssa.
Tämä ei ole mikään esitys, joten voimme vain rentoutua liikkeeseen sen mukaan, miltä tuntuu, ja on samantekevää miltä se näyttää. Jopa hengitys ja spontaanit äänet voivat olla osa virtaavaa liikettä!
Voit valita, pidätkö videokameraa tanssin aikana auki vai et. Pidä mikrofonisi vaimennettuna.
Jos sinun tekee mieli ottaa kontaktia toisiin tanssijoihin, voit sanattomasti elekielellä esittää heille tähän kutsun, ja he päättävät itse, tarttuvatko he tuohon kutsuun nauttia hetken yhteisestä tanssista.
Jos joku tarjoutuu jakamaan tanssin kanssasi, mutta et ole kiinnostunut, voit vaikka kumartaa heille kädet sydämesi edessä viestien ”ei kiitos”.
Valmistaudu tähän etähartauskokoukseen testaamalla kaiuttimesi etukäteen, vaientamalla matkapuhelin ja ilmoittamalla toisille, jotka mahdollisesti ovat samassa talossa kanssasi, että nyt aiot omistaa pari tuntia hiljaisuudelle ja tanssille, etkä halua, että sinua keskeytetään sanoilla tai katselevalla yleisöllä.
Jos he haluaisivat liittyä seuraasi, kutsu heidät mukaan tanssimaan ekstaattiselle tanssilattiallemme!
Tämä tilaisuus pidetään Zoomin kautta, linkki löytyy avaamalla oheinen tiedosto: EcstaticZoomLink
Soittolista jaetaan Zoomin kautta tapahtuman aikana.
Euroopan kveekareiden yhteisön EMES:n julkaisu vuodesta 2019 on julkaistu. Tämänvuotisessa raportissa on panostettu erityisesti luettavuuteen ja tunnelman välittymiseen kuvien avulla, joten kannattaa käydä läpi. Raportti löytyy sähköisenä EMES:n sivuilta.
Huomaattehan myös EMES:n ja Woodbrooken järjestämät hiljaiset hartaudet. Näitä on tarjolla lähes päivittäin, ja moni on yllättynyt verkon yli pidettävän hartauden helppoudesta, toimivuudesta ja mahdollisuudesta osallistua yhdessä eri puolilta maailmaa ja tavata muita kveekareita. Lisätietoa hartauksien ajankohdista ja ohjeet osallistumiseen löytyvät Woodbrooken sivuilta.
3. EMEYF summer gathering: 18-25 July 2020
Europe & Middle East Young Friends have now set the date for their spring
gathering next year, which will this time be in the summer. More details
here: https://www.fwccemes.org/calendar/emeyf-summer-gathering
5. Church & Peace
Here are some of the latest updates from Church & Peace:
– Neda Popovic and Mihael Secen, individual members of C&P and directors of
Intero Centar Croatia, are setting up a podcast studio for making podcasts
about LGBT and faith. They will offer an affirming message of God’s love in
their own language, a lifesaving message of hope – because Christ is
all-inclusive. For more info or if you want to become part of this project
by supporting it with your thoughts, prayers and financial contribution,
get in touch with Mihael and Neda via interocentar@gmail.com.
– Brethren Service Europe office, one of the founding members of Church and
Peace, will be closed at the end of 2019. With this Kristin Flory retires
after 33 years as its representative.
